Tänään kyllä mokailin niin, etten tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, joten päätin nauraa J. Minulla on jo jonkin aikaa ollut suussani tulehtunut sylkirauhanen, jonka poisto onnistuu vain silloin, kun se on ”kukkeimmillaan”. Lääkärinajan saaminen juuri tuohon hetkeen on ollut hakusessa, mutta kun tänään soitin peruutusaikoja, sellainen löytyi kello 9 aamulla. Soitin sitten naapurin miehelle, joka sattui olemaan kotona oman lapsensa kanssa, voisivatko minun pienokaiseni mennä sinne ulkoilemaan siksi aikaa, että ehtisin käymään bussilla terveyskeskuksessa pikaoperaatiossa. Mies lupasi vahtia lapsia ja lupasi jopa autonsa minulle lainaan… siitähän se riemu repesi J.
Voisi äkkiseltään luulla, että kun on omannut ajokortin jo melkein 20 vuotta, autolla ajaminenkin sujuisi hyvin. Mutta naapurillapa olikin hieman uudempi malli, jossa ei ollut edes normaalia avainta vaan sellainen leveä ”tikku”, joka pistetään paikalleen ja sitten painetaan. Käsijarrukin oli nappulan takana. Kun mies sitten opasti minua ennen lähtöä, miten avainta käytetään, hän käski painaa kytkimen pohjaan. Miten ollakaan, aina omalla autolla ajaessa toimin vaistonvaraisesti enkä siinä hötäkässä muistanut, mikä poljin on kytkin. Löytyihän se sitten lopulta…
Onneksi samalla tuli puheeksi, että pakin päälle saamiseksi pitää painaa vaihdekeppiä samalla kun työntää sen, minä luulin jo laittaneeni pakin päälle ja selvisikin, että siinä oli ykkösvaihde päällä. Näin sieluni silmin itseni katsomassa taaksepäin ja painamassa kaasua, kun auto olisikin syöksynyt eteenpäin ja tömähtänyt tallin seinään… No, onnistuin kuitenkin peruuttaessani vielä törmäämään ihan pikkuisen lumipenkkaan, ennen kuin selvisin matkaan. Ihme, ettei omistaja jo tullut nappaamaan avaimia minulta pois ja käskenyt menemään sittenkin bussilla J. Luulenpa, että nauru on maittanut sen jälkeen, kun on ensin tarkistanut auton takaisin saatuaan, ettei siinä näkynyt lommoja J. Jos naapurin mies satut kuulemaan tästä kirjoituksesta, niin kiitos paljon luottamuksesta ja avusta ja aikuisten oikeesti, ne kämmit jäi siihen teidän pihaan, en kolaroinut autoa matkalla J.
Mutta asiaan. Operaation vuoksi minulla on nyt tikit alahuulessa sisäpuolella ja sen vuoksi en pystynyt syömään tänään lämmintä ruokaa. En oikein muutakaan, välillä huuleen koskee ja välillä se tuntuu muuten vain oudolta. Ruokailu on rajoittunut jugurttiin, tuoremehuun ja muutamaan leipäviipaleeseen. Välillä oli kamala nälkä, mutta nyt kaikki on ihan ok, ja toivon, että tämä pikku pakko auttoi hieman vatsaani tottumaan pienempään määrään ruokaa ja sitä kautta syömisen rajoittaminen olisi jatkossa helpompaa. Kaikkein inhottavinta päivässä oli se, kun huuli puudutettiin. Kaikki tietävät, miltä suu sen jälkeen tuntuu, minusta tuntui kuin alahuuli olisi riippunut rinnuksilla asti J.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti