Tässä sitä taas ollaan. Pitkästä aikaa totuuden hetki! Tai siis oli eilen jo, mutta päivä oli niin kiireinen ja väsyttävä, etten kerta kaikkiaan enää illalla jaksanut kirjoittaa mitään. Eli siis:
paino 87,2 kg (L)
rinnanympärys 102 cm
vyötärö 97 cm
lantio 113 cm
oikea reisi 61 cm
Muutosta ei siis kauheasti ole Pariisin jälkeen tapahtunut (ihmettelen kyllä suuresti, ettei se valtava määrä kävelyä tuottanut tulosta… pitäisikö tästä vetää jotain johtopäätöksiä liikunnan suhteen?? J). Paino on noussut noin kilon viimeisestä punnituksesta, mutta vyötärö ja reisi puolestaan kaventuneet sentin viimeisestä mittauksesta joten pitäisikö sanoa, että tasoissa ollaan? Rehellisyyden nimissä myönnän, että syömiseni on ollut viimeiset kaksi viikkoa tosi surkeata. Aamupuuron olen syönyt ja lounaaksi useimmiten keittoa, mutta olen myös sortunut herkkuihin, suklaata on tullut vedettyä liikaa.
En halua keksiä tekosyitä, mutta osasyy tähän velttouteen ja saamattomuuteen on ollut jonkinlainen masennus Pariisin reissun jälkeen. En ymmärrä itsekään, mikä minua vaivaa, huomaan välillä karjuvani naama punaisena lapsille, kun he eivät tottele, välillä taas väsyneenä tekisi mieli vain itkeä ja mussuttaa lohtusuklaata. Pariisin reissu oli ihana irtiotto, mutta kuten eräs ystäväni totesi, minun pitäisi ehkä harrastaa noita ulkona käyntejä useammin, etten niinä harvoina kertoina vain miettisi lapsia. Varmaankin erittäin totta, olen alkanut hieman erakoitua tänne mökkiin lasten kanssa.
Toinen osasyy lienee myöskin tämä blogittomuus. Kun ei ole ollut aikaa/tarvetta terapiakirjoittamiseen tai julkiseen nöyryyttämiseen (J), ei ole ollut syytä myöskään pysyä tiukkana. Mutta nyt olen vihdoin saanut uuden blogini polkaistua käyntiin ja lupaan taas ryhdistäytyä. Plussaa näistä laiskoista viikoista lienee taas se, että sain kuitenkin pudonneet kilot pysymään aika hyvin aisoissa omasta mielestäni.
Mietin myös palkintoani seuraavasta urakasta ja tulin siihen tulokseen, että ainakaan mitään aikarajaa edellisen blogini tavoin en aseta itselleni. Eli vaikka onkin tavoitteena olla bikinikunnossa kesällä, en nyt lyö vetoa kenenkään kanssa, että 10 kiloa on kesäkuun loppuun mennessä pudonnut. Vaan lupaan itselleni että kunhan saan pudotettua 10 kiloa, voisin lähteä taas matkalle johonkin… ja ottaa tällä kertaa mukaan tyttären, jos saisin nautittua matkastakin sitten enemmän. Mielessäni kävi ainakin Saksa, jossa minulla asuu myös hyvä ystävätär perheineen. Eikä tämä siis tarkoita, että aion löysäillä, mutta en halua mitään ylimääräisiä paineita enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti