TOTUUDEN HETKI

Vaakani teki tosi inhottavan tempun aamulla. Se ei suostunut näyttämään pienempää lukua kuin edellisellä viikolla, vaan päinvastoin… painoa oli tullut takaisin 400 g. Ok, söin viikonloppuna taas hieman herkkuja, irtokarkkia ja kevätkääryleitä, mutta muuten viikko meni mielestäni hyvin. Niinpä masennuin heti aamusta. Varsinkin, kun olo on ollut hieman kipeä taas pari päivää. Mutta tästähän noustaan taas, saattepa nähdä.

Viime viikolla tein aika monta kertaa thaityyppistä ruokaa, ja olenkin nyt innostunut niistä. Kevätkääryleitä lukuun ottamatta ovat hyvinkin kevyttä ruokaa ja tulinen ruokahan auttaa muutenkin aineenvaihdunnassa. Aionkin tulevaisuudessa keskittyä entistä enemmän tähän ruokailuun. Ystäväni kertoi, että kun thaimaalainen yrittää pudottaa painoaan, hän syö nuudeleita kasvisten kanssa ja johan lähtevät kilot. Kyseessä on silloin nimenomaan mungpapu-vermisellit, eivät mitkä tahansa nuudelit, joten seuraavalla kerralla kun näen niitä, ostan niitä myös J.

Mieheni alkoi myös parantamaan elämäntapojaan ja aloitti tupakkalakon. Siitä syystä hän googletti kaikenmaailman aiheeseen liittyviä juttuja ja löysi myös erään keskustelun, jossa joku kehui laihtuneensa nikotiinipurkan ansiosta! Siis mitä ihmettä? Kyseinen ihminen ei kuulemma ole ikinä polttanut, mutta alkoi syömään nikotiinipurkkaa, joka kuulemma pitää nälän tunteen poissa. Pakko myöntää, että hetken kävi mielessä, josko kokeilisin moista, mutta ei, se kuulostaa aivan hullulta. Vaikka toisaalta tuossa ajatuksessa on eräänlainen logiikkakin. J Meitä on moneen junaan, minä aion pysyä tässä valitsemassani junassa ja taistella kynsin hampain loppuun asti. En vaan ymmärrä, miksei nyt meinaa millään onnistua… alamäki alkoi heti vaihdettuani blogia, pitäisiköhän palata sinne Pariisi-blogiin takaisin J.

SADEPÄIVÄ

Sadepäivän iloksi lähdin lasten ja tytön kummitädin kanssa HopLopiin peuhaamaan. En ymmärrä, mistä tuota energiaa riittää lapsilla, poika ei pysähtynyt ensimmäisen 45 minuutin aikana kertaakaan vaan painoi juoksujalkaa paikasta toiseen. Mutta ei se mitään, näin äitikin sai vihdoin liikuntaa! Pakko tosin kauhistella oikein ääneen, miten nykyajan lapset kasvatetaan... HopLopissa on sellainen iso "tykki", jolla voi ampua pehmopalloja. Ne sijaitsevat sellaisen paikan yläpuolella, missä voi leikkiä muuten vain palloilla. Olin poikani kanssa tutkimassa palloja lattialla, kun eräs hieman isompi poika huusi minulle tykin luota: "Nouse ylös, niin voin ampua sinut!". Ja kun aikaisemmin olin itse tykin takana, minua vastapäätä ollut pikkupoika tähtäsi tarkoituksella eteen asetetun suojaverkon koloon, josta onnistuikin lopulta ampumaan yhden pallon suoraan otsaani. Ei se onneksi sattunut, mutta tuli kieltämättä vähän outo olo...

HopLopin jälkeen lapsille oli luvattu pehmistä, ja tähän aikaan vuodesta sen saa parhaiten (ja halvimmalla) Hesburgerista, joten suuntasimme peuhaamisen jälkeen sinne. Itsellä oli jo niin kamala nälkä, että sorruin hampurilaiseen pehmiksen lisäksi, mutta uskoisin kuluttaneeni osan pojan perässä juoksemalla ja muutenkaan tämän päivän syömiset eivät olleet kovin lihottavat (seli seli): aamupuuro, sipulikeitto (taas), hampurilainen ja pehmis, appelsiini ja muutama viinirypäle sekä jugurttia. Tiedän, etten olisi saanut tuota hampurilaista ottaa, mutta en kerta kaikkiaan voinut vastustaa kiusausta. Luettakoon plussaksi se, etten syönyt kuin ihan muutaman ranskalaisen vain...

Päivä oli kuitenkin tosi mukava, kiitos siitä seuralaiselle! Lapetkin nukahtivat ennätysajassa ja äiti saa käpertyä sohvalle katsomaan telkkaria, jee :).

TOTUUDEN HETKI

Eilen punnitsin taas itseni ja hieman yllätyin, sillä olo on tuntunut tukevalta edelleen, vaikka olenkin kovasti yrittänyt syödä kevyemmin… Viikonloppuna oli niin paljon tapahtumaa, että tuli syötyä hieman liikaa grillimakkaraa, mutta ei näköjään kuitenkaan haittaavasti, sillä paino oli pudonnut puoli kiloa! Miten ihana tunne päästä taas tähän vauhtiin, sillä jotenkin tämä kahden kilon takaisin tulokin on tuntunut todella ahdistavalta! Ihmettelin juuri itsekseni, miten yleensäkään jaksoin kaikkein isoimmillani?

Minulla piti olla hieman helpompi viikko tiedossa, kun tyttären piti mennä mummolaan muutamaksi yöksi. Hän kuitenkin päätti vain käväistä siellä ja tuli isänsä kyydissä takaisin kotiin. Äidin luona on kuulemma paljon mukavampaa J. En valita, muutaman erotunnin aikana ehtikin jo tulla ikävä äidillekin J. Tosin, koska on miehen yövuoroviikko ja hänen pitää saada nukkua päivisin, on jälleen hermot koetuksella tässä pienessä talossa. Voi, kun kesä jo tulisi, ja voisi olla ulkona päivät pitkät! Lasten pyörät on kaiveltu esiin ja koeajettukin jo, ja kunhan tiet ihan kunnolla puhdistuvat, niin lähden lenkille tytön kanssa. Olenkin odottanut hetkeä, jolloin hän osaa ajaa ilman auttamista, jotta itse voin kävellä/hölkkäillä vieressä. Tehnee hyvää kummallekin.

Tuleva lenkkikaveri

Ostin jääkaapin täyteen vihanneksia jo viime viikolla, mutten ehtinyt niitä sitten sen enempää käsittelemään viikonlopun aikana. Nyt on kuitenkin iso rasia suikaloitua paprikaa, porkkanaa, kaalia, herkkusieniä ja chilipaprikaa odottamassa huomista ruuanlaittoa. Vielä kun keksisin, mitä niistä väsään, taitaa mennä wokki-puolelle J. Kaalia tuli syötyä paljaaltaankin ja se olikin yllättävän hyvää ja mehukasta. Tämän päivän ruokavalio oli muuten aikamoisen kevyt: aamupuuro, lounaaksi ranskalaista sipulikeittoa (aivan ihanaa, uusi suosikkini), päivällä ruisleipää graavilohisiivuilla ja iltapalaksi porkkanoita ja kaalia ja jugurttia. Tästä on hyvä jatkaa J.