En tiedä, mikä minua on vaivannut, mutta olen huomannut, että kirjotuksenikin ovat olleet aivan surkeita tekeleitä täällä blogissa. Nyt päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä ennen kuin jotain kamalaa tapahtuu. Sillä nyt minun on myös myönnettävä julkisesti, että olen epäonnistunut: paino on lähtenyt taas nousuun L. Ei paljoa vielä, mutta sen verran, että hälytyskellot onneksi alkoivat soida.
Nyt tästä päivästä lähtien minulla on uusi selkeämpi tavoite: heinäkuun lopussa aion sopia vanhaan juhlamekkooni, jotta voin pukea sen päälleni häihin, joihin meidät on kutsuttu. Ensin otin kuvia mekosta päälläni nyt (se meni kyllä päälle, mutta on aika kamalan näköinen nyt) ja aioin laittaa ne tänne blogiin, mutta sitten iski ujous ja laitankin kuvan pelkästä mekosta. Heinäkuun lopussa pistän sitten ennen ja jälkeen-kuvat näkyville. Sama mekko, sama paikka, sama asento.
 |
| Mekko on kaksipuoleinen, toisella puolella on vain mustaa ja punaista. |
Tällä hetkellä paino on (valitettavasti) 88 kiloa, eli noussut Pariisin reissun jälkeen kaksi kiloa L. Aikaa on siis neljä kuukautta. Tavoite on 13 kiloa, sillä 75 kiloa on aika lähellä sitä, mikä riittäisi minulle elopainoksi (toki en pane pahakseni, jos tippuisi vielä enemmän J). Reilu kolme kiloa kuukaudessa ei kuulosta kovin vaikealle… vaikka tiedänhän minä, että se on vaikeaa. Palkintoa en ole urakasta päättänyt, eikä miehelläkään taida olla vara koko ajan kustantaa minua ulkomaille J. Mutta mietin, voisiko palkinto oikeasti olla vain se onnistumisentunne ja ylpeys itsestään, kun on onnistunut? Riittäisiköhän se pitämään minut kurissa? Olisihan se tosi upeaa näyttää kauniilta kesällä… Ja niitä kommentteja ja kannustuksia saa edelleen laittaa, te lukijat minua autoitte edellisessäkin urakassani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti