Sadepäivän iloksi lähdin lasten ja tytön kummitädin kanssa HopLopiin peuhaamaan. En ymmärrä, mistä tuota energiaa riittää lapsilla, poika ei pysähtynyt ensimmäisen 45 minuutin aikana kertaakaan vaan painoi juoksujalkaa paikasta toiseen. Mutta ei se mitään, näin äitikin sai vihdoin liikuntaa! Pakko tosin kauhistella oikein ääneen, miten nykyajan lapset kasvatetaan... HopLopissa on sellainen iso "tykki", jolla voi ampua pehmopalloja. Ne sijaitsevat sellaisen paikan yläpuolella, missä voi leikkiä muuten vain palloilla. Olin poikani kanssa tutkimassa palloja lattialla, kun eräs hieman isompi poika huusi minulle tykin luota: "Nouse ylös, niin voin ampua sinut!". Ja kun aikaisemmin olin itse tykin takana, minua vastapäätä ollut pikkupoika tähtäsi tarkoituksella eteen asetetun suojaverkon koloon, josta onnistuikin lopulta ampumaan yhden pallon suoraan otsaani. Ei se onneksi sattunut, mutta tuli kieltämättä vähän outo olo...
HopLopin jälkeen lapsille oli luvattu pehmistä, ja tähän aikaan vuodesta sen saa parhaiten (ja halvimmalla) Hesburgerista, joten suuntasimme peuhaamisen jälkeen sinne. Itsellä oli jo niin kamala nälkä, että sorruin hampurilaiseen pehmiksen lisäksi, mutta uskoisin kuluttaneeni osan pojan perässä juoksemalla ja muutenkaan tämän päivän syömiset eivät olleet kovin lihottavat (seli seli): aamupuuro, sipulikeitto (taas), hampurilainen ja pehmis, appelsiini ja muutama viinirypäle sekä jugurttia. Tiedän, etten olisi saanut tuota hampurilaista ottaa, mutta en kerta kaikkiaan voinut vastustaa kiusausta. Luettakoon plussaksi se, etten syönyt kuin ihan muutaman ranskalaisen vain...
Päivä oli kuitenkin tosi mukava, kiitos siitä seuralaiselle! Lapetkin nukahtivat ennätysajassa ja äiti saa käpertyä sohvalle katsomaan telkkaria, jee :).
Kiitos myös teille, mukavaa oli:D
VastaaPoistaOtetaanhan joku kerta uusiks? Kai sitä itestäkin tulee taas lapsi, kun tuolla muitten kanssa ryömii ja konttailee:)Ja tää oli hyvä tekosyy päästä itekin sinne;)