Eilen punnitsin taas itseni ja hieman yllätyin, sillä olo on tuntunut tukevalta edelleen, vaikka olenkin kovasti yrittänyt syödä kevyemmin… Viikonloppuna oli niin paljon tapahtumaa, että tuli syötyä hieman liikaa grillimakkaraa, mutta ei näköjään kuitenkaan haittaavasti, sillä paino oli pudonnut puoli kiloa! Miten ihana tunne päästä taas tähän vauhtiin, sillä jotenkin tämä kahden kilon takaisin tulokin on tuntunut todella ahdistavalta! Ihmettelin juuri itsekseni, miten yleensäkään jaksoin kaikkein isoimmillani?
Minulla piti olla hieman helpompi viikko tiedossa, kun tyttären piti mennä mummolaan muutamaksi yöksi. Hän kuitenkin päätti vain käväistä siellä ja tuli isänsä kyydissä takaisin kotiin. Äidin luona on kuulemma paljon mukavampaa J. En valita, muutaman erotunnin aikana ehtikin jo tulla ikävä äidillekin J. Tosin, koska on miehen yövuoroviikko ja hänen pitää saada nukkua päivisin, on jälleen hermot koetuksella tässä pienessä talossa. Voi, kun kesä jo tulisi, ja voisi olla ulkona päivät pitkät! Lasten pyörät on kaiveltu esiin ja koeajettukin jo, ja kunhan tiet ihan kunnolla puhdistuvat, niin lähden lenkille tytön kanssa. Olenkin odottanut hetkeä, jolloin hän osaa ajaa ilman auttamista, jotta itse voin kävellä/hölkkäillä vieressä. Tehnee hyvää kummallekin.
Ostin jääkaapin täyteen vihanneksia jo viime viikolla, mutten ehtinyt niitä sitten sen enempää käsittelemään viikonlopun aikana. Nyt on kuitenkin iso rasia suikaloitua paprikaa, porkkanaa, kaalia, herkkusieniä ja chilipaprikaa odottamassa huomista ruuanlaittoa. Vielä kun keksisin, mitä niistä väsään, taitaa mennä wokki-puolelle J. Kaalia tuli syötyä paljaaltaankin ja se olikin yllättävän hyvää ja mehukasta. Tämän päivän ruokavalio oli muuten aikamoisen kevyt: aamupuuro, lounaaksi ranskalaista sipulikeittoa (aivan ihanaa, uusi suosikkini), päivällä ruisleipää graavilohisiivuilla ja iltapalaksi porkkanoita ja kaalia ja jugurttia. Tästä on hyvä jatkaa J.
 |
| Tuleva lenkkikaveri |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti