Taisi olla tuo edellinen blogi sen verran synkkää tekstiä, että on kirjoitettava välillä jotain kivaakin, ettei hyvä otsikko mene aivan hukkaan J. On todella kivaa, että aurinko on alkanut lämmittää jo, tosin se saisi alkaa lämmittämään hieman aikaisemmin. Meillä nimittäin neiti aurinkoinen pomppasi aamulla puoli kuusi sängystä ja ilmoitti, ettei nukuta yhtään! Eihän siinä auttanut kuin pistää tyttö telkkarin ääreen aamupalan kanssa katsomaan videoita ja itse yritin vielä saada nukuttua… melkoisen turhaan… Ylös piti nousta jo seitsemältä. Tekemisen puute iski aamupäivällä, sillä vaikka ulkona oli aurinkoista, siellä oli myös 17 astetta pakkasta, joten sinne ei voinut mennä leikkimään. Niinpä pakkasin lapset autoon ja ajoimme läheiseen kauppakeskukseen, josta löytyi kiipeilyteline, jossa lapset saivat purkaa energiaansa jonkun aikaa. Iltapäivällä pääsimme sitten vihdoin uloskin, rakensin isoon lumikasaan liukumäen lapsille (ok, kokeilin itsekin!) ja ihastelimme hiirten hienoja käytäviä, kun ne alkoivat paljastua lumen alta. Näimme myös oravan ruokailupaikan, siinä oli käpy poikineen mennyt talven mittaan J. Eli näitä kuuluisia elämän pikku iloja, joista yritän muistaa nauttia päivittäin.
Leivoimme myös pullaa yhdessä. Nyt poikakin malttoi keskittyä taikinan pyörittämiseen ja rusinoiden piilotteluun taikinan syömisen sijaan. Joku nyt saattaa kauhistella, että no niin, taas se Kaija leipoo vaikka piti laihduttaa, mutta ei hätää, söin vain kaksi lämmintä pullaa kylmän maidon kanssa, loput meni pakkaseen ja yleensä minulle ei tule pullasta kiusauksia enää sen jälkeen. Täytynee tunnustaa, että olen sitten aito blondi… vai onko monikin saanut haavan käteen pullataikinaa tehdessä? Minulta se onnistui, viilsin peukalonhaaraan veitsellä, kun puhdistin taikinaa kädestä vahingossa väärällä puolella J. Onneksi en kuitenkaan taikinakupin päällä, ettei tullut pinkkejä pullia.
Sen verran täytyy vielä tästä blogin nimestä sanoa, että vaikka otsikko onkin ilot ja kilot, eivät kaikki kirjoitukset välttämättä tule olemaan iloisia, sillä uskon, että kilojen kanssa voi tulla vielä vaikka kuinka monta suruakin puseroon. Ystäväni kanssa mietimme, josko tuo seikka, etten nyt tee mitään vedonlyöntiä, tekee minut ryhdittömäksi ja sorrun helpommin enkä saa pidettyä itseäni kurissa… En ole nyt aivan varma, pitäisikö lyödä sitten joku veto? Ehdotuksia anyone?
Ja lopuksi, tässä vielä kuvia niistä minun elämäni suurimmista iloista J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti